Kesän ensimmäinen päivä takana, sääennustusten lupaamat hellelukemat jäivät ainakin tässä kaupungissa saavuttamatta. Pilvinen sää sade- ja ukkoskuuroineen eivät olleet kovin mieluisia, kun olin niin odottanut kauniin aurinkoista päivää. Noh, huomenna uusi yritys auringon metsästykselle. 

Tämä kesä on taas hieman erilainen ja valoisan toiveikas. Irtisanoin asuntoni opiskelupaikkakunnalta ja täältä käsin saan etsiä uutta lukaalia vanhan tilalle. Tilanne sinänsä ei ole kovin kadehdittava, mutta toiveikkaan positiivisena voi suunnata eteenpäin. Eiköhän tuostakin kaupungista löydy jokin mukavanlainen koti minulle ja Aino-koiralle. Tunnen tarvetta kiittää mahtavaa muuttoapuporukkaa vielä kerran! Ilman teitä, ei muutosta olisi tullut hölkäsenpöläystä. Kiitos!

Jo tässä vaiheessa, viikon toisaalla asustaneena, koen suurta tarvetta päästä takaisin entiseen kotiin. Ystävät ja kaverit, joita olen viimeisen kahden vuoden aikana saanut, ovat suurin ikävöinnin kohde jo nyt, kuten varmasti myös loppukesänäkin. Turtuukohan tähän tunteeseen vai piinaako tämä koko kesän? Onneksi on vapaat, jolloin Ainon hoitajan puitteissa pääsee moikkailemaan ystäviä.

Kesäni sujunee työn touhussa. Huomenna saan jo astua työn maailmaan, hieman ehkä harjoitellen ja totutellen loppukesän koitoksiin. Työrupeamaan valmistautuminen tapahtuu onnekseni hitaasti, mutta varmasti. On toisaalta hienoa, että nyt on todella töitä, kun viime kesän lomailu ei minulle alkuunkaan sopinut. Vapaapäiviin voi asennoitua lomailemalla, paljon parempi vaihtoehto. Toivoen tietysti, että vapaina päivinä olisi aurinkoista ja lämmintä.

Kesän tulen asustamaan sukulaisten viihtyisissä kodeissa Ainon kanssa. Suurkiitos jo näin kesän alussa sukulaisille, jotka antavat minun majailla seuraavat kaksi/kolme kuukautta luonaan. Täältä käsin on lyhyempi matka töihin, eikä Ainon tarvitse olla liian montaa tuntia yksinkään. 

Näihin kesäisen toiveikkaisiin tunnelmiin on hyvä lopetella tältä erää. Syntymäpäivää odotellessa ja työhön valmistautuessa.