Yöllinen aloitus juhannusviikolle täältä kaiken keskeltä. Mun juhannusviikko kuluu työn touhussa ja muutamalla vapaapäivällä voin rentouttaa jo erittäin rentoutuneita aivonystyröitäni. Juhannuskin kuluu ilokseni töissä, eipä haittaa ollenkaan. :)

Hectorin biisi, Kuinka voit edes väittää, iski muhun biisikärpästä katsellessani. Jotenkin tähän mun olotilaan ja kaikkeen mitä mun mielessä nyt myllertää. Vaikka mulla oli pikkusisko kaverina täällä asunnolla, niin silti oli todella tyhjä olo vähän väliä. Johtuisiko siitä, ettei siskolle voi puhua ihan kaikkea, mitä mielessä painaa? Siskoni on kuitenkin vasta 11-vuotias, joten hän voisi ottaa murheeni liian erilaisella tavalla kuin ne tarkoittaisin ja toisaalta sekin, että sisko todella on vasta 11-vuotias. Ihan vielä en hälle ihan kaikkea kerro.

Toisaalta yksinäisyys on vain mielentila ja toisinaan se paisuu konkreettiseksi tilaksi. Kumpaa tämä ahdistus on? Onhan mulla ihanat ystävät puhelinsoiton päässä, mutta jotenkin haluaisin nähdä ihmiset konkreettisesti edessäni. Sen olen ainakin tämän kesän aikana ymmärtänyt, että olen laumaeläin. Minua ei ole luotu yksinäiseksi vaan tarvitsen paljon ihmisiä ympärilleni tunteakseni olevani elossa. Liika yksinäisyys tekee hulluksi.

Toivon mieleni piristyvän ensi viikon aikana, työn touhussa ja muutaman vierailun avulla. Ehkä tämä kaikki johtuu vain siitä, etten tunne oloani täysin kotoisaksi täällä ja ehkä sekin, ettei niitä ystävyyssuhteita täällä oikein ole. Vain sukulaisia ja ”hyvää päivää”-tuttuja. Harmitus ja ahdistus. Selviän.

Jotakin hieman iloisempaa sitten, jotta ahdistusharmituksesta päästään yli. Anna Järvisen ja Olavi Uusivirran duetto, Nuori ja kaunis, on noussut mun voimakappaleeksi viimeisen viikon aikana. Tykkään biisistä ihan mielettömästi ja sitä kuunnellessa tuntuu kuin leijailisi omissa maailmoissa, matkalla kohti onnellisuutta. Samaan tilaan pääsen, kun näen ystäviäni ja katson lempisarjojani. Pöhköä, eikö vain?!

Näistä pöhkötyksistä siirryn nukkumaan. Aamulla ylös ennen kymmentä. Kauniita unia ja parempaa huomista! Pus.