Heinäkuu on alkanut vauhdilla ja melkoisen vauhdikas heinäkuu onkin tiedossa. Kesän kohokohtaan, ulkomaan matkaan, on vaivaiset 35 päivää! Sehän tarkoittaa sitä, että matkalaukun voi ottaa esille ja todellinen matkakuume saa nousta huippulukemiin. Harmillinen asia tietysti on se, että työtaival loppunee samalla, mutta onneksi opiskelu jatkuu.

Jo tämä kuun alku on ollut mieletön! Olen nähnyt ystäviä, kokeillut autolla ajamista pitkästä aikaa, katsonut mahtavia elokuvia ja viettänyt vapaapäiviä rentoutuen. Tänään pääsee taas töihin ja sitä, jos jotakin, odotan melkoisesti. On tässä jo oltukin vapaalla ihan sopivasti - ehkä tosin liiaksikin. Laskin, että 22 työpäivää olisi jäljellä, jos ei mukaan lueta niitä muutamia vapaa päiviä, jotka työpäivien välissä seikkailevat. Mutta vastahan aloitin kesäisen työurakan…

Uskomatonta, mutta totta, en ole vieläkään päässyt uimaan. Aino käväisi kyllä juhannuksena kahlailemassa, mutta minä en tietäni mereen tai järveen ole löytänyt. Vapaapäivinä on ollut joko sateista tai ”viileää” ilmaa ukkosineen, joten uiminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä. Viimeistään ulkomaille jää minun talviturkkini, joskin se on erittäin todennäköistä vielä tässä vaiheessa ja matkaan ei ole enää kovin kauaa. Eipä olisi ainakaan vesi kylmää.

Ensi viikolla tapahtuu jälleen. Suunnitelmissa olisi lähteä Ainon kanssa moikkailemaan kavereita ja kummisetäkin palaa työmatkaltaan. Jos jo ensi viikolla ottaisi matkalaukun esille pakattavaksi ja jättäisi ne ylimääräiset tavarat pois. Lista tarvittavista tavaroista ja vaatteista auttaa huomattavasti. Kiitokset ystävälle, joka oli tehnyt listan, muokkasin siitä omanlaiseni. Nyt se näyttää enemmän minulta.

Jospa me Ainon kanssa lähdettäisi ulos kurkistelemaan ulkoilmaa ja voisin alkaa valmistautua tulevaan työpäivään iloisin ja reippain mielin. Jalan jäljet, joita tähän kesään on jätetty, ovat melkoisen työpainotteisia, mutta onneksi niihin mahtuu myös ihanan pitkiä lenkkejä Ainon kanssa, ystäviä ja sisaruksia. Ihanaiset.