Kesäkuu on jo muutaman päivän ehtinyt vanheta, mutta sää ei ole vielä ylittänyt odotuksia. Tuuli, joka ulkona oikein vinkuu, ei ole oikein mun mieleen. Aurinko sais vaan paistaa ja helle sais tulla jo! Niitä odotellessa ja alkukesästä nauttiessa. Sisko kysyi tuulesta välittämättä, olisiko rantapäivä? Naurahdin, ei vielä niin kesä ole, vaikka kesäloma hällä alkoikin.

Nyt on päästy työn makuun ja nautitaan muutamista vapaista ilomielin. Ensi viikolla pääsee taas töihin. Hassua, että työ voi olla kivaa. Joskus aiemmissa kesätyöpaikoissa ei ihan täsmälleen samanlainen olo ole tullut, mutta tästä työstä tykkään ja kovasti!

Ettei ajatukset vain kesässä pyörisi, niin onhan tuossa tuo syksy, jota tulee jo pohdittua. Eihän tässä tarvitsisi vielä stressata, mutta ikuisena stressaajana tulee väkisinkin pohdittua mites sitte edetään, kun syksy saapuu? Noh, nyt on kuitenkin kesän aika ja siitä tulee otettua kaikki irti - niin työ kuin huvikin niissä määrin kuin se on mahdollista.

Uutisia katsellessa tuli mieleen omat lakkiaiset. Uutiset uusista ylioppilaista ja lakituksesta hieman herkisti ja sai ainakin minut hymyilemään. Aivan kuin eilen olisin juhlinut omaa valkolakkiani. En sentään lähtenyt tänään juhlimaan vaikka lehti niin mainosti ilmaista sisäänpääsyä valkolakin kera.

Eiköhän nämä fiilikset kuvaa jo omalta osaltaan pientä jännitystäni? Syntymäpäivä - vielä juhlanpäivä, mutta muutaman vuoden päästä voikin jo jäädä niihin lukemiin ja juhlia samassa iässä pysymistä. Tämä päivä oli huomisen johdosta täynnä siivoamista, kakkujen leipomista ja pientä ”ärripurria”, kun ei huomisista vieraista oikein tiedä. Miten voi olla vieraita, kun ei ole kutsunut kuin muutaman yksilön? Yllätysvieraita odotellessa.

Näihin tunnelmiin ja ensiviikon helteitä odotellessa voikin rauhoittua ja painua unien maahan. Jalan jälkien jättäminen kesään 2011 on alkanut!